| Hanoi Rocks | |
|---|---|
Uuden Hanoi Rocksin vuonna 2002 käyttöön ottama logo, joka on Twelve Shots on the Rocks-albumin kansikuvana. Hanoi Rocksin logo on aina ollut ruusu tai sen tyylitelmä | |
| Toiminnassa | 1979 1985 , 2001 |
| Kotipaikka | Suomi |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | rock glam punk glam rock hard rock punk |
| Levy-yhtiö | Johanna (19811984) Lick (19821985) CBS (1984) Major Leidén 2002 |
| Jäsenet | Michael Monroe Andy McCoy Conny Bloom Andy A.C Christell Lacu |
| Kotisivu | http://www.hanoirocks.info |
Hanoi Rocks on suomalainen rockyhtye, joka on ollut toiminnassa vuosina 19791985 ja 2001. Hanoi Rocksin musiikillisessa tyylissä on vaikutteita glam rockista, melodisesta hard rockista ja punkista. Yhtyeen yhdeksi osuvaksi tyylisuunnaksi voidaan sanoa glam punk. Niiden lisäksi yhtyeen musiikillisena pohjana ovat perinteinen rock and roll ja blues, joiden vaikutuksen kuulee muun muassa kitarariffeissä ja kappaleiden sointukuluissa.
Hanoi Rocks oli pitkän aikaa kansainvälisesti menestynein suomalainen yhtye saavutettuaan edelleen jatkuvan vankan kulttisuosion Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Japanissa ja Britanniassa ollen ensimmäinen suomalainen yhtye Britannian listoilla. Yhtyeen kaupallisesti menestynein single maailmalla on vuoden 1984 CCR-laina "Up Around The Bend", joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 61. Yhtyeen menestynein albumi on Two Steps from the Move, joka sijoittui Britannian listalla 28. sijalle.
Hanoi Rocks tuli aikanaan tunnetuksi räväkästä ja omalaatuisesta tyylistään. Se nosti näyttävän ja naisellisen glam rock -tyylin uudelleen muotiin 1980-luvulla uuden aallon jälkeen aiheuttaen kohua erityisesti Suomessa. Hanoi Rocksin vaikutus on nähtävissä monen yhtyeen musiikissa ja tyylissä, kuten Guns N' Rosesissa, Mötley Crüessa, Poisonissa, Rattissa, Skid Row'ssa ja La Gunsissa. Hanoi Rocksia pidetään omassa genressään yhtenä rockin historian vaikutusvaltaisimmista kokoonpanoista. Guns N' Rosesin Axl Rose onkin sanonut, ettei Guns N' Rosesia olisi ilman Hanoi Rocksia.
Historia
Yhtyeen varhaisvaiheet (19791980)
Hanoi Rocks perustettiin syksyllä 1979 Helsingissä Herttoniemen vanhalla ruotsalaisella kansakoululla Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen Viimeinen syksy albumin julkaisutilaisuudessa. Tässä tilaisuudessa punkyhtye Briardin kitaristi 17-vuotias Andy Monroe (Antti Hulkko) esitteli 17-vuotiaalle Matti "Macke" Fagerholmille Pelle Miljoona & 1980:sta huumeidenkäytön takia erotetun 22-vuotiaan kitaristin Stefan Piesnackin. Fagerholm päätti perustaa yhtyeen Andy Monroen ystävän sekä vanhan Briard-kitaristin, vain 16-vuotiaan Nasty "Nasse" McCoyn (Jan Stenfors) ja Stefan Piesnackin kanssa. Basistiksi otettiin Jesu Hämäläinen ja rumpaliksi myöhemmin musiikkihistorian pimentoon jäänyt Nedo (myös joissakin lähteissä muodossa Nedi). Peki Sirola kuitenkin korvasi Hämäläisen melko pian. Ensimmäisen Hanoi Rocksin ensimmäinen keikka oli Latosaaressa ja jo toinen keikka Tavastialla. Tavastialla keikkaa seurannut manageri Seppo Vesterinen kehui yhtyettä tämän jälkeen, ja he sopivat tapaamisesta. Yhtyeen taustavaikuttaja Andy Monroe sekä Matti Fagerholm tapasivat Vesterisen keikan jälkeisenä päivänä kello 14 ja alkoivat suunnitella managerisopimusta.
Yhtye soitti pääasiassa Cheap Trickin ja Fagerholmin omia kappaleita, jotka sittemmin Hulkko hylkäsi tai muokkasi laittaen ne omiin nimiinsä. Tavastian jälkeen yhtye esiintyi ainakin vielä Ämy-festivaaleilla sunnuntaina 15. kesäkuuta 1980. Kokoonpanon käsitykset yhtyeen musiikillisesta suunnasta menivät ristiin, joten Fagerholm erosi. Fagerholm oli myös erittäin itsevarma ja pyrki tosissaan musiikkiuralle, joten hän ei halunnut tuhlata aikaa vain huvikseen soittavan yhtyeen kanssa. Kaiken lisäksi yhtyeen henkilösuhteet eivät toimineet kuin vanhojen ystävysten Stenforsin ja Fagerholmin osilta. Loput yhtyeestä teki vielä muuttamia keikkoja Stenforsin eli silloisen Nasty McCoyn ja Piesnackin johdolla, mutta ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano hajosi lopullisesti, kun Helsingin rikospoliisin huumeryhmä pidätti Piesnackin. Samoihin aikoihin Andy Monroe nimesi Nasty McCoyn Nasty Suicideksi ja otti itse käyttöön pysyvästi taiteilijanimen Andy McCoy. Antti Hulkko esiintyikin jo nimellä Andy McCoy Pelle Miljoona Oy:n menestysalbumilla Moottoritie on kuuma loppukesällä-syksyllä 1980. Andy Monroe oli kuitenkin käyttänyt nimeä Andy McCoy jo Briardin aikana. Briardin aikana Hulkko ja Stenfors tunnettiin yhdessä von Hulkkovin veljeksinä.
Andy McCoy eli Antti Hulkko (Andy Suicide, Andy Monroe, Andy von Hulkko) ei siis kuulunut Hanoi Rocksin alkuperäiskokoonpanoon vaan oli yhtyeen alkuvaiheessa vain sen voimakas taustavaikuttaja. Hän kuitenkin keksi yhtyeen nimen Hanoi Rocks Johnny Thunders -kappaleen Chinese Rocks pohjalta. Monroen mukaan McCoy ehdotti yhtyeen nimeksi saman tien Chinese Rocksia, mutta Michael Monroe vastusti suoraa Johnny Thunders -plagiointia. Hanoi Rocksiksi nimi vakiintui, kun McCoy oli nähnyt dokumenttielokuvan, jossa kerrottiin Vietnamissa jalostetusta heroiinista eli Hanoi rocksista. Kaikki tämä nimen suunnittelu tapahtui bussissa numero 14.
Kesällä 1980 Pelle Miljoona Oy:stä eronnut Andy McCoy, Nasty Suicide ja Michael Monroeksi nimensä muuttanut Matti Fagerholm päättivät perustaa Hanoi Rocksin uudelleen. Basistiksi kaavailtiin vanhaa tuttua Jesu Hämäläistä ja tukholmalaista Björne Fröbergiä (myöhemmin muun muassa The Nomads ja Michael Monroen sooloyhtye), mutta Andy McCoy kadotti Fröbergin puhelinnumeron. Lopulta basistiksi valittiin Lontoosta palannut ja Pelle Miljoona Oy:ssä Andy McCoyn kanssa soittanut Sami Takamäki. Näin ollen Takamäki lähti pian McCoyn houkuttelemana Pelle Miljoona Oy:stä juuri ennen syksyn kiertuetta. Yhtyeen vaihdoksen myötä McCoy nimesi Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Monroe, Suicide ja Yaffa varastivat tutkintovankeudessa olleen Stefan Piesnackin vahvistimen ja muuttivat syyskuussa Tukholmaan McCoyn luo. Tukholmassa he ottivat yhtyeen rumpaliksi Monroen vanhan kaverin Gyp Casinon eli Jesper Sporren. Ensimmäinen virallinen maininta yhtyeestä oli ollut Joukkohauta-lehden haastattelu jo elokuussa 1980. Myöhemmin syksyllä Hanoi Rocksin luotsaajaksi tuli suomirockin menestysmanageri Seppo Vesterinen.
Suomi, Tukholma, Lontoo (1981)
Tyttöystävänsä varakkaan perheen huvilassa asunutta Andy McCoyta lukuun ottamatta yhtye eli köyhästi Tukholman kaduilla kerjäten Tunnelbanan asemilla. Ensimmäisen keikkansa tämä kokoonpano soitti Tukholman Glädjehusetissa. Marraskuussa yhtye teki levysopimuksen Johanna Recordsin kanssa, ja samassa kuussa ilmestyi nimellä Hanoi Rocks with Andy McCoy single I Want You / Kill City Kills, jonka oli alun perin pitänyt ilmestyä Andy McCoyn soololevynä. I Want You -kappale oli McCoyn uusi versio ruotsalaishitistä Jag ha vill dig. Kappale Kill City Kills oli McCoyn vanhimpia sävellyksiä ajalta, jolloin Hanoi Rocksin tulevat jäsenet oleilivat Kill Cityssä. Rumpuja levyllä soitti Maukka Perusjätkän yhtyeen rumpali Keimo Hirvonen. Kokoonpano ei ollut heti aivan vakaa, ja jokainen haki yhtyeessä paikkaansa. Esimerkiksi McCoy suunnitteli jopa Monroen erottamista yhtyeestä, koska tämä oli alkanut käyttää McCoyn mielestä liikaa suonensisäistä amfetamiinia silloisen tyttöystävänsä luona.Yhtyeen myöhempiä vaiheita ajatellen McCoyn suunnitelma voi tuntua oudolta. Nämä kaikki vaiheet selittyvät sillä, että Tukholmassa yhtye koki ja näki kaikenlaista uutta, jota ei ollut Suomessa. Joulukuussa 1980 yhtye soitti Virtain urheilutalolla ensimmäisen Suomen keikkansa, josta alkoi tammikuussa 1981 pitkä 102 esiintymistä käsittänyt Suomen kiertue. Tämä kiertue on ilmeisesti edelleen Suomen rockhistorian pisin. Tähän aikaan yhtyeen musiikilliseksi suunnaksi vakiintui Andy McCoyn mukaan melodinen hard rock. Tosin tuolloin Suomessa nuorisokin valitti Hanoi Rocksin soittavan liian kovaa, joten melodisuus ei päässyt kovin hyvin esille. Suomessa oli tuolloin vielä niin sanottuja tanssilavakeikkoja, joten nuoriso ei pystynyt kovin hyvin tanssimaan kovan soiton takia. Hanoi Rocks tuli myöhemminkin tunnetuksi poikkeuksellisen energisestä ja kovaäänisestä soitostaan.
Helmikuussa 1981 ilmestyi toinen single "Tragedy / Café Avenue". McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut Tragedyn sanat jo 1516-vuotiaana. Samassa kuussa ilmestyi itse ensimmäinen albumi Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks. Levyn tuottajina toimivat Muddy Twins eli Michael Monroe ja Andy McCoy. Tähän mennessä McCoyn asema yhtyeen säveltäjänä oli vakiintunut. Levy otettiin hyvin vastaan, mutta se ei kuitenkaan myynyt Suomessa erityisen hyvin.
Syyslokakuussa 1981 yhtye siirtyi ensimmäisen kerran tulevaan kotipaikkaansa Lontooseen. Ennen tätä yhtye oli keikkaillut Suomessa ja Ruotsissa. Lontoossa työstettiin ja äänitettiin uutta Oriental Beat -albumia marraskuussa, ja 21. marraskuuta yhtye esiintyi ensi kerran legendaarisella The Marquee Clubilla. Paikalla oli jo tuolloin CBS:n Muff Winwood, joka ei kuitenkaan vielä innostunut yhtyeestä. Marraskuun lopulla yhtye kuitenkin palasi takaisin Suomeen ja julkaisi samoihin aikoihin singlen Desperados / Devil Woman. Single julkaistiin suoraan demonauhoilta ja vain Suomessa. Joulukuussa ilmestyi yllättäen vielä toinen single Dead By X-Mas / Nothing New.
Suomi, Lontoo (1982)
Tammikuussa 1982 Hanoi Rocks teki Lepakossa ensimmäisen musiikkivideonsa, joka sisälsi kappaleet Tragedy, Oriental Beat, Motorvatin'. Samassa kuussa ilmestyi toinen albumi Oriental Beat Johannalta. Levyn kansi aiheutti pientä kohua, koska kannessa on kuvattuna McCoyn tyttöystävän Anna Gederbyn rinnat maalattuina. Gyp Casinon kehnosta soittokunnosta kertoo erään kappaleen epätasainen rumpukomppi ja eräs rummun lyömätön tahti. Kevään 1982 yhtye vietti Ruotsissa, ja samoihin aikoihin yhtye löi itsensä ensimmäisen kerran läpi Japanissa Tragedy-singlellä. Toukokuussa ilmestyi single Love's an Injection / Taxi Driver ja EP Love's an Injection / Malibu Nightmare / Taxi Driver / Problem Child / In the Year 79.
Kesäkuussa 1982 yhtye siirsi kotipaikkansa Lontooseen. Yhtyeellä ei tuolloin vielä ollut kovin varakasta seurapiirielämää, mutta rock'n'roll elämän varjopuolet haittasivat yhtyettä osittain. McCoy suunnitteli Nasty Suiciden erottamista yhtyeestä ja René Bergin ottamisesta tilalle. Suiciden rock and roll -elämäntapa oli alkanut riistäytyä käsistä ja heikentänyt Suiciden taitoja. Samoihin aikoihin Michael Monroe tapasi Johnny Thundersin keikalla Hanoi Rocksia ihailleen Razzlen eli Nicholas Dingleyn. Monroe luuli Razzle Dingleytä itse pääesiintyjä Thundersiksi. Myöhemmin Razzlelle selvisi Monroen olleen laulaja yhtyeessä, jonka tyyliin hän oli ihastunut Sounds-lehteä lukiessaan. Kolmen keikan katsomisen jälkeen Razzle ilmestyi takahuoneeseen ja ilmoitti haluavansa Hanoi Rocksin rumpaliksi, vaikka murtamalla yhtyeen rumpalin jalan. Pian Andy McCoy ja Michael Monroe pyysivät Razzlea yhtyeen rumpaliksi hotellihuoneessaan. Yhtyeen alkuperäinen rumpali Gyp Casino olikin jo kyllästynyt yhtyeeseen, ja hänen välinsä muihin yhtyeen jäseniin olivat viilenneet. Casinon huumeidenkäyttö oli riistäytynyt käsistä, ja hän puhui avoimesti masentuneena itsemurhasta. Niinpä McCoy erotti Gyp Casinon 25. kesäkuuta Sundance Summer Festival -festivaaleilla Alavudella tämän hyökättyä McCoyn kimppuun kesken keikan. Syynä hyökkäykseen oli se, että McCoy oli tapellut tyttöystävänsä Annan kanssa. Anna oli Casinon lapsuudenystävä. Kaiken lisäksi Gyp Casinon jälkeen McCoyn kimppuun hyökkäsivät kolme järjestyksenvalvojaa, joita McCoy löi kitaralla päähän. Lopulta McCoy pakeni lavalta takahuoneeseen ja hajotti raivoissaan sen. Myöhemmin McCoy joutui tulemaan Kaukoidästä Alavudelle käräjäoikeuteen vastaamaan pahoinpitelysyytteisiin. Tuomiosta valitettiin Vaasan hovioikeuteen, joka kumosi tuomion ja vapautti syytteistä McCoyn ja ilmeisesti myös koko yhtyeen. 27. heinäkuuta 1982 Gyp Casino soitti Tavastialla viimeisen keikkansa Hanoi Rocksin riveissä.
Heinäelokuun aikana McCoy, Anna ja Razzle asuivat Razzlen luona kolme viikkoa, jonka jälkeen he siirtyivät Lontoosta, Hollannin, Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Helsinkiin. Helsingin Lepakossa uusi Hanoi Rocks kokoonpano aloitti öisen harjoittelun. Elokuussa julkaistiin Lontoossa kolmas albumi Self Destruction Blues. Levyllä soittaa rumpuja Gyp Casino, mutta erittäin glam-tyylisessä levynkannessa poseeraa jo Razzle. Lokakuussa albumi julkaistiin Suomessa ja Love's An Injection nousi viikon ajaksi Suomen singlelistan ykköseksi. Samassa kuussa Kerrang!-lehti julkaisi ensimmäisen artikkelinsa yhtyeestä, ja yhtye solmi sopimuksen japanilaisen Nippon Phonogramin kanssa. Loppuvuosi 1982 meni esiintymisissä Englannissa ja Suomessa. Samassa kuussa Razzle esiintyi ensimmäisen kerran Helsingissä 3. lokakuuta Lepakossa ja 14. lokakuuta Fulhamissa ensimmäisen Englannin-keikkansa Hanoi Rocksin riveissä. Hanoi Rocks esiintyi jälleen legendaarisella The Marquee Clubilla peräti neljä kertaa: 25. lokakuuta, 15. marraskuuta, 1.9. joulukuuta. Yhtyeen loppuvuoden keikoista The Marquee Clubilla alkoi muodostua perinne. Näillä keikoilla ajettiin uutta rumpalia yhtyeeseen sisään. Razzle toi yhtyeeseen uutta henkeä ja sai Hanoi Rocksin yrittämään entistä kovemmin. Yhtyeen jäsenien joidenkin arveluiden mukaan yhtye olisi hajonnut pian näihin aikoihin, jollei Razzle olisi tullut yhtyeen jäseneksi.
Lontoo, Kaukoidän kiertue, Suomi (1983)
Tammikuukesäkuu
Vuosi 1983 oli Hanoi Rocksin nopean nousun aikaa, joka kesti alkuvuoteen 1985 saakka. Yhtye oli lyönyt itsensä läpi Englannissa paljolti yhtyeen Englannin managerin Richard Bishopin avulla. Samoin yhtyeen jo vuonna 1981 alkanut menestys Japanissa jatkui. Yhdysvaltojen läpimurtokin oli lähellä, mutta uudenlaista nousevaa yhtyettä ei osattu luokitella. Englannissa Hanoi Rocks luokiteltiin heavy rockiksi ja Andy McCoy joutui selventämään yhtyeen tyyliksi:
» Miksi ihmeessä kaikki luulee meitä hevibändiksi? Sehän on viimeinen asia, mitä me ollaan. Me ollaan rupinen punkbändi. Lavalla me ollaan punkbändi ja levyllä taas rock and roll -bändi. Me ollaan sekoitus punkia, viiskytluvun rock and rollia, seitkytluvun glamrockia ja Shangri-Lasia »
Tammikuussa 1983 yhtye keikkaili pääasiassa Englannissa. Puolivälissä kuuta yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Suomen, Ruotsin ja Englannin ulkopuolella, Amsterdamissa. Tammikuun 23. päivä yhtye lähti Aasian eli Kaukoidän kiertueelle, joka ei ollut kovin tuottoisa, mutta oli tärkeä kansainvälistä suosiota tavoittelevalle yhtyeelle. Bombayssa yhtye sai 2 500-päisen yleisön täysin sekaisin: yleisö ryntäili lavalle ja pitkin salia. Poliisi katsoi tilanteen mellakaksi, jolloin tilanne vasta todelliseksi mellakaksi yltyikin. Seuraavana päivänä The Times of India -lehden etusivulla luki "Rockband Causes a Riot" (suom. Rockyhtye aiheutti mellakan). Hanoi Rocks teki myös oman soittamisennätyksensä Bombayssa, kun se soitti neljä ja puoli tuntia. Keikan aikana soitettiin kaikkia eri tyylilajeja ja kappaleita, joita oli harjoiteltu. Paikalliset yhtyeet soittivat nimittäin jopa seitsemän tuntia, joten Hanoi Rocksin tuli pyrkiä samaan. Muutaman päivä Intian matkan jälkeen yhtye siirtyi Hongkongiin ja sieltä Japaniin. Japanissa yhtye pääsi televisiohaastatteluun, ihailijatapaamisiin ja tiedotustilaisuuteen, jossa oli Suomen Japanin suurlähettiläs. Esiintymisten hinnat oli luokiteltu huippuyhtyeiden tasolle. Ihailijoiden tunku oli valtaisaa, hotellin hissikuiluja ja hotellihuoneiden kaappeja myöten. Japanin Hanoi Rocks -villityksestä kertoo myös se, että maasta löytyi puhelinkoppeja, joissa saattoi kuunnella Hanoi Rocksin kappaleita. Tokiosta Hanoi Rocks siirtyi Vietnamiin, jossa sen kappaleita kuului tiheään radiossa. Yhtye palasi maaliskuussa takaisin Lontooseen ja äänitti neljättä albumiaan. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla Hanoi Rocks matkusti Israeliin. Jerusalemissa yhtyettä ei voitu kuvata Itkumuurilla, kun paikalliset luulivat Monroeta naiseksi. Michael Monroe henki oli vaarassa, kun ihmisjoukko ympäröi hänet ja alkoivat sylkeä hänen päälleen. Paikallisilla klubeilla ei ymmärretty yhtyeen esittämää rockia, eikä oluttakaan saanut paastokauden aikana juoda. Nasty Suicide oli erittäin tympääntynyt koko kiertueeseen, kun klubeillakin yleisö seisoi puvut päällänsä, eikä ollut rockissa mukana. Lopulta yhtyeen järjestämien juhlien jälkeen Nasty Suicide heitti neljännen kerroksen hotellihuoneesta ensin tuolin, sitten toisen tuolin, vielä pöydän ja lopulta betonisen parvekepöydän Mercedes Benz -taksin päälle. Sen jälkeen hän rikkoi loputkin mitä hotellihuoneesta oli yhtyeen juhlien jälkeen jäljellä ja löi lopulta huoneeseen sännännyttä ja jalkansa lasin sirpaleisiin haavoittunutta hotellinjohtajaa kainalosauvalla. Kainalosauvat Suicidella oli siksi, että hän oli hypännyt vuoden alussa erään lontoolaisklubin portailta alas pää edellä suoraan Razzlen niskaan ja murtanut jalkansa. Poliisit löysivät McCoyn sammuneena vaatekaapista ja lopulta koko yhtye pidätettiin sekä vietiin putkaan. CBS:n paikallinen edustaja sai kuitenkin yhtyeen ulos putkasta. Matka päättyi yhtyeen karkotukseen Israelista, mutta oikeusjuttua ei tullut. Homma hoidettiin lahjuksilla ja CBS maksoi 50 000 puntaa korvauksena yhtyeen puolesta.
Loppukeväällä yhtye keikkaili Lontoossa ja Norjassa sekä julkaisi ennen uutta albumia singlen Malibu Beach / Rebel On The Run ja EP:n Malibu Beach / Taxi-Driver / Rebel On The Run / Beer and a Cigarette. Pian ilmestyi neljäs albumi Back to Mystery City. Englannissa singlet ja albumi julkaistiin Seppo Vesterisen ja Richard Bishopin Lick Records-levymerkillä, kun taas Suomessa albumi julkaistiin Johannalta. Tämän jälkeen yhtye keikkaili Englannissa ja Suomessa, kunnes kesäkuussa 1983 ilmoitti lähes yhdeksän miljoonan markan levytyssopimuksesta monikansallisen CBS-levy-yhtiön kanssa. Levytyssopimus oli suurempi kuin Twisted Sisterin, ja sen kestoksi sovittiin 6 vuotta, jona aikana tuli tuottaa 7 levyä.
Heinäkuujoulukuu
Heinäkuun puolessa välissä Nasty Suicide joutui sairaalahoitoon nautittuaan lääkkeitä ja ilmeisesti kaksi pulloa viinaa sekaisin. McCoyn mukaan Suicide olisi ilmeisesti tuolloin käyttänyt 34 päivää yhteen menoon myös kokaiinia, heroiinia ja amfetamiinia. Suiciden munuaiset pettivät ja hän joutui muutamaksi päiväksi dialyysihoitoon. Suiciden sairaalahoidon takia yhtye joutui käyttämään toista kitaristia. Seuraavana päivänä Ilta-Sanomien kannessa luki "Rokkitähti meinasi kuolla!". Manageri Seppo Vesterinen alkoi huolestua Suiciden nimensä mukaisesta käyttäytymisestä. McCoy taas innosti ja kehui Suiciden itsetuhoista käyttäytymistä, koska hänen mukaansa se kuului "Hanoin tyyliin". Hän oli jo aiemmin samana kesänä ollut vaarassa menehtyä ilmeisesti yliannostukseen lontoolaisklubin vessassa.
12. elokuuta Hanoi Rocks julkaisi 7-tuumaisen singlen Until I Get You / Tragedy ja 12-tuumaisen singlen Until I Get You / Tragedy / Oriental Beat. 13. elokuuta Lick julkaisi yhtyeen kolme ensimmäistä levyä Englannissa ensimmäistä kertaa. Seuraavana päivänä Hanoi Rocks veti tunnetun Ruisrockin keikkansa. Heti Turun lentokentällä tullissa poliisi tutki yhtyeen tavarat arvellen löytävänsä heroiinia. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ja huumepoliisit häärivät yhtyeen ympärillä koko festivaalin ajan. Tältä keikalta on säilynyt YLE:n tekemä haastattelu ja pieni taltiointi. Michael Monroen mukaan yhtyeen jäsenet, erityisesti Nasty Suicide ja McCoy, olivat aivan sekaisin, mutta hän itse ei edes nauttinut alkoholia. Keikka soitettiin hyvin, mutta yhtye ei itse ollut tyytyväinen lavan tekniseen puoleen ja siitä johtuneeseen soiton laatuun. Lokakuussa Bob Ezrin lensi Yhdysvalloista varta vasten Hanoi Rocksia katsomaan Lontooseen, ja joulukuussa hän varmistui Hanoi Rocksin seuraavan levyn tuottajaksi.
Syyskuussa alettiin valmistella uutta albumia. Nauhalle tulivat kappaleet Two Steps from the Move, Never Get Enough (Million Miles Awayn kehitysversio), I Can't Get It, Keep Our Fire Burning, sittemmin kadonneet kappaleet Bad Love ja Teenage Revolution. Samoin nauhoitettiin myöhemmin Cherry Bombzin Pin Up Girl sekä vasta yhtyeen hajoamisen jälkeen julkaistut I Love You ja Willing to Cross the Ocean. 9. marraskuuta yhtye harjoitteli kovasti koko päivän, koska seuraavana päivän 10. kesäkuuta keikalle oli tulossa tuottajalegenda Bob Ezrin. Hän oli tullut Yhdysvalloista varta vasten kuuntelemaan Hanoi Rocksia Bristoliin. Pian, marraskuussa oli selvää, että Ezrin tuottaisi yhtyeen seuraavan studioalbumin, jota vielä tuossa vaiheessa kutsuttiin Silver Missiles and Nightingales. Ezrin varmistui virallisesti tuottajaksi joulukuussa, ja albumin levytys oli tarkoitus aloittaa 16. helmikuuta 1984. Ensimmäisen singlen tuli ilmestyä jo maaliskuussa, mutta ilmestyminen lykkääntyi kesäkuulle.
Marraskuun 19. ja 20. päivinä Hanoi Rocks veti kuuluisat ja legendaariset The Marquee Clubin keikat. Näiden iltojen keikoilta äänitettiin yhtyeen ensimmäinen livelevy ja viides albumi All Those Wasted Years ja samanniminen live-videotaltionti. Uuden levyn julkaisuun rohkaisi edellisen Back to Mystery Cityn hyvä menestyminen. Koko syksyn Hanoi Rocks oli keikkailut Englannissa, mutta Suomessa yhtye esiintyi vasta joulun jälkeen.
Toronto, New York, Lontoo, Japani, Los Angeles (1984)
Tammikuukesäkuu
Vuosi 1984 alkoi tammikuussa pienellä Suomen kiertueella. Yhtyeen asenne oli hyvä, ja kaikki jäsenet vakuuttelivat, ettei minkäänlaisia ristiriitoja ollut. Tammikuun 20. päivänä yhtye aloitti uuden albumin nauhoitukset. LP:stä oli tarkoitus tulla yhtyeen paras ja "rockaavampi" kuin edellinen albumi Back to Mystery City. Helmimaaliskuun Hanoi Rocks levytti Torontossa ja New Yorkissa. Yhtye veti ensimmäisen Pohjois-Amerikan keikkansa Torontossa
